ssa. Mentiin siis junalla kanaalin alitse. Harmi etta se on tylsassa tunnelissa eika siis nahty merenpohjaa. mahtaneeko siella mitaan kivaa ollakaan.<=Kingston Cromwell Road bus station, josta otettiin linkku kohti Central Lontoota
Lahto oli torstai-perjaintai yona hyvin aikasin. Taidettiin Johannan kanssa lahtea meilta kolmen maissa. Jouduttiin menee linkulla koko matka King's Crossille, kun junat ei kulje niin aikasin. Mein juna Pariisiin lahti 6.26 perjantaiaamuna. Linkkumatka kesti pari tuntia vaikkei matka kovin pitka ookaan. Junalla ja metrolla olis paassyt puolet nopeemmin.
Pariisissa oltiin 10 maissa paikallista
aikaa, ja sielta suunnistettiin toisella junalla Dijoniin Alicen luo. Junassa viela viimeisteltiin mein tekemaa kirjaa, joka annettiin Alicelle synttarilahjaksi. Siella on kuvia meista kaikista ja ma kirjotin kuvista muutaman tarinan, joista tuli yllattavan hyvia vaan silleen nopeesti tehdyiksi.<= Lontoo St. Pancras International, juna-asema, josta Eurostar lahtee Lontoosta
^ junassa matkalla Pariisiin, vasattiin Alicen kirjaa ja pideltiin korvia, kun ne meni lukkoon koko ajan.
Kun vihdoin paastiin Dijoniin meinattiin kaikki kolme saada lampohalvaus. Kun kerran oltiin yolla lahetty Lontoossa ja Dijonissa paivalla oli tosi lamminta, meilla oli aivan liikaa vaatteita paalla ja sit v
iela painavat laukut. Onneksi pian paastiin Alicen isovanhempien luokse. Jatettiin laukut sinne ja vaihdettiin sortseihin, jotka onneksi laukusta loytyi, ja niin lahdettiin kiertamaan kaupunkia. Oli niin mukavan lamminta. Ei liian kuuma vaan varsin sopiva, ainakin auringossa. Varjoon kun meni niin ei ihan niin lammin enaa ollutkaan.. hmm, mistahan johtuu?? ei varmaan huhtikuussa niin kuuma kuulukkaan olla.<= Dijon, Johanna, mina ja Vanessa ja etana puussa
Taidettiin aika hyvin erottua joukosta jo pelkastaan vaatetuksen perusteella ja tietty kun puhuttiin
englantia koko ajan. Joillain paikallisilla oli talvitakit ja kaulahuivit, jotka kylla oli vahanliiottelua! Ei todellakaan ollut kylma! Otettiin aika paljon kuvia, kun siella oli niin paljon sulosia vanhoja taloja. Ei sinansa mitaan ihmeempia tehty. Kaytiin pyorimassa pikku kujilla ja tutkimassa yhta Notre Dameista. Syotiin vahan taytettya patonkia ja istuttiin puistossa nauttimassa auringosta. Ah, niin mukavaa.<= Dijon, Notre Dame, kuvassa Johanna, mina ja Vanessa
Myohemmin Alicen isa tuli hakee meidat ja lahettiin kohti Baigneux-les-Juifs, jossa ne asuu. Ei onneksi yhtaan
vaikeemmin lausuttavaa nim
ea voinut sillekaan paikalle keksia. Ennen sinne paasya kuitenkin paastiin kaymaan Seinen alkulahteella. Oli ihan kirkas vesi ja kapea kuin mika. Ei kylla yhtaan samanlainen kuin milta se nayttaa Pariisissa. Siella toki piti sitten juoda vetta Seinesta. Kenenkohan idea sekin taas oli. Taitaa joki pulputa maan alta ja siella on sellai luolamainen paikka, mista se pulppuaa tahan meidan maailmaan. Sinne koloon on tarkotus koittaa heittaa lantti ja toivoa. Eipa kukaan meista onnistunut.Kun vihdoin paastiin Alicelle, piti taas vahan vaihtaa vaatteita. Aurinko oli jo laskenut eika ollut enaa niin lammin. Lahettiin kavelee ympari sita pikkukylaa, joka oli kylla ihan autio. Mentiin vahan
kylan ulkopuolelle pyorii makea alas ja ma ainakin olin ihan mustelmilla sen jalkeen. Tai no, ei siita kylla mitaan mustelmia tullut, mutta tuntu etta olis voinu tullakin. Oli vahan kovaa maata pyoria. Muutenkin riehuttiin ja juostiin kuin jotku sekopaat. Kaytiin myos kattomassa vanhaa pesupaikkaa ja Alice melkein tipahti sinne veteen. Hahaa. Eihan se mikaan syva ollut, mut markaa. Alko jo vahan vasyttaa siina vaiheessa, ainakin kuvien perusteella.<= Alicen talo takapihalta kuvattuna
<= Me riehumassa Baigneux-les-Juifs:ssa jollain pellollaMentiin siita sitten viela toiseen melko lahella sijaitsevaan pikkukylaan syomaan. Johanna ja Vanessa tilas sammakonreisia ja ma halusin lohitaytteisen crepin. Oli muuten aivan liian suolaista!!yok! Makin maistoin sammakonreisia ja taytyy sanoa, etta maistu vahan hassulle. Sellai kala-kanamainen maku. Ei ihan kumpikaan, mut lahella. Ja oli kylla reidet niin pienia. Voi sammakkoparat! Eika tainnut olla ihan mistaan halvimmasta paasta se ateria. Vahan ranskalaista viiniakin siina maisteltiin. En kylla tajuu minka takia viini saa mut aina niin kauheen vasyneeksi. Tosin oli ollut
pitka paiva, niin ehka sekin vahan vaikutti.<= maistamasssa sammakonreisia
Lauantaiaamuna oli aikanen heratys, etta ehitaan teha kaikkea mita suunniteltiin edellisena iltana. Ensiksi mentiin supermarkettiin, josta Johanna ja Vanessa olivat ihan innoissaan. Ihan normaalilta kaupalta se mun mielesta vaikutti. Samanlaisia loytyy suomestakin, eika rahassakaan ollut mitaan ihmeellista.. (ainakaan mun mielesta) Ostettiin sielta iso suklaapupu, jota sitten raahattiin joka paikkaan koko loppu matkan ajan. Kaytiin tilaamassa myos kebabit, jotka osoittautuivat taysin erilaisiksi kuin mita suomesta saa. Naa taisi olla ihan ranskalaisten omia. Liha tais olla lammasta ja kanaa, jos ihan oikein muistan. Oli kylla hyvaa. Mentiin niita syomaan jonnekin korkealla olevaan pikku kylaan. Pidettiin mukava pikku piknik, siella jossain patsaan juurella.
<= Chateau de Bussy-Rabutin Siita sitten ajettiin Chateau de Bussy-Rabutin:lle, jossa aikoinaan asui Roger de Bussy Rabutin, jonka Louis XIV karkotti jonnekin taman laulettua julkeita lauluja kuninkaan suhteesta Marie de Manciniin. Samainen miekkonen kirjoitti myos sarjan taruja, jotka olivat osittain totta, kertoen neljasta kuninkaan hovinaisesta. Tuon kirjan takia Roger pantiin Bastiljiihin vuodeksi.
Illalla oli sitten Alicen synttaribileet, jonne oli kutsuttu kaikki sen kaverit. Bileet kesti kaytannossa koko yon ja paljon juotavaa oli. Siinahan sita sitten naureskelin taas kaikille muille, kun ne onnistuneesti litkivat pari boolia ja kaikkea muutakin. Mina, Johanna ja yksi Alicen kaveri, Kant, piilotettiin kaljapulloja ulos ja muiden oli tarkotus ettia ne vahan
myohemmin, mutta sitten alkoi mukava ukkosmyrsky ja jouduttiin juosten ettii kaikki pullot ulkoa ja tietenkin satoi vetta, joka jatkui koko yon. Komeita salamoita!Aamulla sitten siivottiin ja syotiin lettuja ja kaikkea muuta mita oli jaanyt bileista. Suurin osa jai sinne yoksi niin ei kauaa mennyt, kun saatiin paikat kuntoon.
<= mina ja Johanna nukkumassa juhlien jalkeen
Mentiin Alicelle pakkaamaan ja siistiytymaan ennen kuin lahettiin taas matkaan kohti Montbardin juna-asemaa ja sielta junalla Pariisiin. Sita ennen kuitenkin tehtiin muutamat Croque Monsieur:t ja matkalla Montbardiin kaytiin kylassa, jossa kuvattiin Chocolat (Pieni suklaapuoti). Flavigny-sur-Ozerain oli tama kyla nimeltaan. Ei kylla aivan samanlainen ollut kuin elokuvassa, mutta joitain paikkoja kylla tunnisti, ja nahtiin myos kyseinen suklaapuoti, joka tosin ei ollut suklaapuoti.. Nahtiin siella jotain "pappiopiskelijoitakin" mustat kaavut paalla.
Ma nukuin junamatkan Pariisiin ja asemalta loydettiin tiemme suoraan hostellille. Oli jo melko myoha niin siistiydyttiin ja kaytiin vaan vahan pyorimassa alueella ettimassa jotain syotavaa. Pikaruokaloita oli kaytannossa 10metrin valein, eli ei ollut kovin hankalaa loytaa kaikille jotain. Mentiin hostellille syomaan ja juttelee muiden vieraitten kanssa. Me majotuttiin huoneeseen johon mahtu 14 henkea. Ei ollut paljoa ylimaaraista tilaa ja osa sangyista oli kolme kerroksisia.
Maanantaina taas aikainen heratys. Eipa paljon tullut nukuttua reissun aikana. Ensimmaisena suunnattiin metrolle ja Eiffel-tornin juurelle, mutta jonot oli niin pitkat, etta paatetiin kierrella alueella ja tulla myohemmin takaisin. Loydettiin kivoja turistikraasakauppoja, mutta olivat kylla osin aika hinnakkaita. Siita lahettiin ilmaiselle kavelykierrokselle, joka alkoi Place St. Michel:lta. 3, 5h kaveltiin ympari Pariisin tunnetuimpia nahtavyyksia. Alkoi siis Latin Quarter:sista.
Nahtiin Notre Dame, Pont Neuf (suom. Uusi silta), jonka reunaa kiertaa 200 kuningas Henry III juhlavieraiden paita, joilla krapulasta vaaristyneet ilmeet. On muuten myos vanhin pystyssa oleva Seinen ylittava silta. Rakennus aloitettiin 1578. Sillalla on Henry IV:n
patsas. Henry IV yritettiin murhata moneen kertaan ja 1610 siina onnistui fanaattinen katolilainen François Ravaillac, joka vietiin oikeuteen, kidutettiin ja lopulta tapettiin sitomalla neljan hevosen valiin hevosten liikkuessa eri suuntiin.
Nahtiin vanhoja palatseja, jotka nykyaan toimivat museoina ja poliittisina paikkoina. Kaveltiin Louvren pihan lapi, mutta ikava kylla ei ollut aikaa menna sisaan missaan vaiheessa reissua. Jonokin olisi ollut lahempana kahta tuntia. Mona Lisan edustalla on kuulemma yleensa niin paljon yleisoa, ettei sita edes meinaa takarivista nahda. Eika kuviakaan saisi sisalla ottaa, tosin kaikki sita tekee.<= Louvren pihalta, Johanna, Vanessa ja mina
<= Champs Elysee ja Arc de Triomph
Kaveltiin Tuiliersin puutarhojen lapi, Champs Elyseelle, jossa nahtiin ensin Obelisque ja Champs Elyseen toisessa paassa oleva Arc de Triomph. Meille kerrottiin, etta jos haluaa nahda kolarin Pariisissa, kannattaa menna Arc de Triomphin liikenneympyraan. Siella kuulemma on onnettomuuksia kerran puolessa tunnissa. Kierroksen vetaja kertoi, etta siella ei ole kaistaviivoja. Se on ylhaalta katsottuna tahden muotoinen, kun kaikki kadut lahtee eri suuntaan. Arc de Triomphin alla makaa tuntemattoman ranskalaisen sotilaan hauta (Ensimmaisesta maailmansodasta), jonka idea tuli Westminster Abbeyn The Unknown Warrior:in muistomerkista. Taman muiston kunniaksi pidetaan joka vuosi tilaisuus Westminster Abbeyssa 11. marraskuuta. Jopa john F. Kennedy kunnioitti tuntemattoman sotilaan hautaa vieraillessaan Ranskassa. Haudalla palaa ikuinen tuli.
Kierroksen jalkeen suunnattiin takaisin Eiffel tornille ja suoraan juostiin lyhyimpaan jonoon. Meidan oli tarkotus kavella raput toiseen kerrokseen ja sielta sitten hissilla ylinpaan, mutta oltiinkin vaarassa jonossa. Todettiin, etta jalat oli jo sen verran vasyneet, etta mieluummin maksetaan pari euroa ylimaaraista ja paastaan nopeasti ylos kuin jonotetaan taas uudestaan ja kiivetaan raput ylos ja taas jonotetaan. Hisseja joutui koko ajan odottamaan.. Ei onneksi sillon illalla enaa niin paljon ollut turisteja kuin mita aikaisemmin aamulla, kun ekan kerran kaytiin tornia tutkimassa.
Hissimatka kolmanteen kerrokseen oli kamala! Hississa oli isot lasi-ikkunat ja nakee loistavasti ulos ja alas.. Ei tuntunut yhtaan kivalta! Tuntu ettei se hissimatka lopu ikina. Nakoalat oli ihan komeat, jos vaan ei sattunut alas kurkistamaan. En sinne kylla mielellani enaa uudestaan mene. Seuraavalla kerralla tutkitaan muita paikkoja, ja tutkittavaahan siella riittaa vaikka milla mitalla. Versaillesiin ja Disneylandiin on pakko paasta.
Kun paastiin tornista alas, alkoi jo olla hamaraa ja paatettiin lahtea etsimaan syotavaa ja evasta seuraavan paivan junareissulle takas Lontooseen. Ei ollut helppo homma. Pyorittiin kaikki mahdolliset "supermarketit" lapi, muttei missaan ollut patonkia nahtykaan. Ainakaan siihen aikaan illasta. Paadyttiin siihen tulokseen, etta ostetaan juusto ja makkara nyt ja patonki sitten aamulla tuoreena. Ideana siis oli syoda oikeeta ranskalaista patonkia, juustoa ja makkaraa.
Loydettiin sitten onneksi pizzeria, josta Johannan kanssa ostettiin pizzat mukaan. Kallista oli, mutta ihan hyvaa.
Sunnattiin takas hostellille, syotiin ja kirjotettiin kortteja. Postimerkit piti jattaa seuraavaan aamuun, kun kello oli jo niin paljon. Aamulla oli taas aikainen heratys tiedossa, mika ei musta ollut yhtaan hauskaa. Ei koko reissun aikana saanut kunnolla, rauhassa nukkua. Aina tuli joku aamulla herattaa ja tokkii.. Ei kivaa, ja sitten ihmetellaan kun oon pahalla paalla..
Tiistaiaamuna piti kirjautua hostellista ulos ennen klo 9. Voitiin kuitenkin jattaa tavarat sailoon sinne, niin ei tarvinnut niitten kanssa juosta ympariinsa. Suunnattiin siita suoraan metrolle, joka siis oli toisella puolella katua, katevasti, ja juna kohti Latin Quartersia ja Notre Damea. Kaytiin yhdessa leipomossa hakemassa aamupalaa. Pakkohan sita oli ottaa pain au chocolat ja kahvia ja appelsiinimehuakin kuului siihen. Nice. Hyvaa oli, kuten aina ennenkin.
Siita sitten suunnattiin Notre Damelle. Notre Dame tarkoittaa Meidan Rouvamme ranskaksi, joka muuten viittaa Neitsyt Mariaan. Kirkko rakennettiin kahden vanhan kirkon raunioille, jossa alunperin oli ollut Rooman valtakunnan aikainen temppeli. Tyyli edustaa varhaisgoottilaista tyylia. Sen rakentaminen kesti kauan, rakentaminen aloitettiin 1163 ja valmistui 1325. Siella on isoja lasi-ikkunoita ja paljon koristeellisia yksityiskohtia. Loydettiin Johannan kanssa iso puinen kaiverrettu "taulu" Jeesuksen elaman vaiheista. Oli tosi hieno! Eika sita oikein kylla voinut olla huomaamatta, kun pituutta oli varmaan 10m. Harmi ettei meilla ollut aikaa menna sinne nakoalatorniin katselemaan aamuisen Pariisin vilinaa.
Piti lahtea metsastamaan patonkia ja postimerkkeja. Patonki loytyi helposti samasta leipomosta kuin meidan aamupala, mutta postimerkit olikin jo sitten hankalampi loytaa. Kaytannossa niita olisi pitanyt olla turistikraasakaupoissa ja tupakkapuodeissa. No ei kylla ollut, ties kuin monessa kaytiin eika loydetty. Kaveltiin silla alueella ymprariinsa joku puol tuntia ennen kuin loydettiin paikka, josta saatiin postimerkkeja. Siina vaiheessa oltiin jo varsin arsyyntyneita ja viela enemman kun jouduin maksamaan 15€ postimerkeista enka edes kayttanyt niita, kun ei ollut aikaa metsastaa postilaatikkoa. Eihan mulla tietenkaan ollut kortteja aamulla mukana ja kun paastiin hostellille, juostiin suoraan metroon laukkujen kanssa ja juna-asemalle. Eipa siella tietenkaan ollut postilaatikoista tietoakaan. No se niista postimerkeista ja turhasta ympariinsa juoksemisesta.
Junassa sitten hyvalla ruokahalulla mussutettiin mein juusto-makkara-patonkeja. Oli kylla taas hyotya mu
n uudesta linkkarista. Siina on muuten kompassikin, mutta sei kylla toimi, eika varmaan alunperinkaan toiminut. Mutta ei silla valia, kunhan muuten voi kayttaa niin se riittaa. Junassa kulutettiin aikaa katsomalla kaikki kuvat lapi, mita oli tullut otettua, ja niitahan oli ihan mielettomat maarat! huh huh!<= mina ja Vanessa junassa syomassa patonkia
Ennen kuin huomattiinkaan oltiin taas Englannissa ja Lontoossa. Linkuilla takaisin kohti kotia ja niin paattyi meidan mukava paasiaislomareissumme. Hauskaa oli!
